Kiitollinen, siunattu, onnellinen!
Viime viikolla julkaisin mun ensimmäisen blogi kirjotuksen ja nyt kun aina näitä ajatuksia nousee niin on kiva kun on joku paikka mihin niitä näpytellä. Kiitos kaikille, jotka on jo lukenu blogia ja kaikesta palautteesta mitä siinä oon saanu. <3
Tulossa on mielenkiintosia juttuja tällä viikolla, mutta samalla saa vähän sumplata aikataulujen kanssa. Nyt kun elämä ei oo vaan ole pelkkiä omia menoja vaan pääasiassa mennään meidän pikkuneidin tarpeiden mukaan. Maanantaina otettiin muutamia kuvia mun ystävien kanssa, mutta siitä lisää myöhemmin.
Viime viikolla mulle tuli taas yks vuosi lisää mittariin eikä kyllä haittaa yhtään. On vaan semmonen fiilis että eteenpäin mennään elämässä ja vuosia tulee lisää siinä sivussa. Katotaan onko asenne sama kun koittaa pyöreiden aika. haha.
Viime torstai heräsin mun tyttären iloisiin riemunkiljahduksiin ja niin kun meillä on tapana sanoa ´zirputukseen`. Toistaiseksi meidän pikkuneiti herää todella iloisesti ja nukkuu yöt hyvin. Tuntuu kuitenkin että kahden viikon välein tapahtuu muutoksia kehityksessä ja asioiden omaksumisessa, joka luonnollisesti vaikuttaa näihin elämän perus juttuihin kuten nukkumiseen ja syömiseen.
Mun tyttären ihanan iloisen herätyksen lisäksi sain aamupalan sänkyyn, 29 vuotta sitten olin itse pieni zirputtaja ihan uudessa maailmassa, missä kaikki oli ihmeellistä ja ihanaa. Nyt muutama vuosi myöhemmin saan olla jakamassa eteenpäin kaikkea sitä pääomaa mitä olen itselleni kerännyt kaikkien näiden vuosien aikana. Äidin ihana tekstiviesti muistutti hyvin tästä matkasta. `29 vuotta sitten oli samanlainen päivä kuin tänään ja olin maailman onnellisin kun sain sinut.` Eipä voi päivä paremmin alkaa.
Jatkoin aamua siivouksella ja myöhemmin anopin lounas vierailulla. Tässä seurassa monesti parannetaan maailmaa, käydään sekä syvissä vesissä että nauretaan mitä hulluimmille jutuille. Anopin seurassa olen saanut oppia elämästä paljon ja yrittänyt haalia kaiken tietotaidon ja viisaat opit mitä sieltä suunnalta tulee ja täytyy sanoa että saa kyllä olla todella kiitollinen että omassa elämässä on ihmisiä, joita arvostaa ja joilta saa olla oppimassa.
Päivän edetessä, facebook seinä, whatsup ja muu sosiaalinen media alkoi täyttyä onnen toivotuksista ja jäin ihmettelemään kaikkia näitä kommentteja. Kiitollisena sain todeta että ihmissuhteet ja ihmiset on maailman paras investointi, johon kannattaa kyllä tuhlata. Luin kaikkia ihania viestejä ja rohkasevia sanoja todella monta kertaa ja tuntu että aina sai vaan lisää puhtia päivään ja tuli niin hyvälle tuulelle.
Meillä kaikilla on erilaisia kokemuksia siitä mitä ihmisuhteet saattaa parhaimmillaan tai ehkä pahimmillaan olla. Tehtiin me kuitenkin mitä tahansa elämässä niin jossain kohtaan aina tarvitaan jonkun apua tai neuvoa. Sillon on hyvä olla sen kaltaisia ihmisiä elämässä, jotka voi auttaa meitä selviytymään haasteista tai itseämme isommilta tuntuvien tilanteiden läpi.
Ihmisuhteet on myös juuri se paikka missä me voidaan eniten kasvaa, oppia toisista ja ehkä eniten itsestä, koska toiset ihmiset toimii omaan elämään myös tosi hyvänä peilinä, jotka heijastaa meidän omaa käytöstä. Ensin pitää uskaltaa antaa itsestään jotain, ennen kun voi saada jotain takasin. Niin sanotusti jos itse uskaltaa olla avoin monesti muut uskaltaa olla myös siinä ympärillä.
Muutaman aviovuoden jälkeen, voin sanoa että paras peili ollut kyllä mun oma aviomies. Siinä kun sitoudutaan pysymään yhdessä joutuu tai oikeastaan saa oppia näkemään toisen sekä hyvät että huonot puolet todella läheltä. Sillon on myös mahdollista uskaltaa olla täysin oma itsensä ja se riittää ja alkaa myös luottamaan siihen että aitous ja läpinäykvyys kannattaa.
Olen huomannut, että niin usein me yritetään peittää niitä puolia itestämme, mitkä meidän omasta mielestä on niitä heikkoja puolia, mutta jollekkin toiselle se meidän `heikkous` paljastettuna voi ollakkin elämään mullistavaa. Me ollaan ihmisinä loppuen lopuksi todella samanlaisia ja käydään läpi samoja haasteita, mutta niin pitkään kun niistä ollaan hiljaa ei koskaan saada tietää vaikka se voisi auttaa toista. Sitä kautta myös päästään rakentamaan ystävyyssuhteita, joihon saa tuoda kaiken ja se silti kestää.
Lähivuosina olen saanut oppia tätä paljon ja tänä päivänä voikin katsoa kiitollisena ympärille ja todeta että ystävät ja läheiset on vaan hyvä juttu. Elämä kun ei kenellekkään ole aina täydellistä ja hyvä niin, muuten ei osaisi tunnistaa niitä hyviäkään hetkiä.
Ihanaa viikkoa kaikille!
XOXO
Voit seurata mun loppuviikkoa snapchatissä/Anskume
0 kommenttia: